Mielikuvitukseton. Olisi kuin uudelleenrakennettu Kämp, ei aito ainakaan, korvike. Pilattu piha, pompääsit portaat joista tulee Viulunsoittaja katolla -mieleen ( yhdet ylös, toiset alas ja kolmannet huvin vuoksi…).
Jos Mannerheimintien puolelta puut kaadetaan, kesäisin tie lämpenee entisestään, se imee itseensä lämpöä, jota sitten asfaltti vapauttaa öisin. Kaupungit, joissa vähennetään puustoa, lämpenevät ja muuttuvat sietämättömiksi. En pidä onnistuneena ehdotuksena, että varjoa, happea ja suojaa antava puusto vähennettäisiin ja se korvattaisiin rakennuksella. Lisäksi puut tuovat turvaa ja suojaa sisäpihalle ja rauhoittavat mieltä.
Sinänsä on haasteellista suunnitella sinne rakennusta, joka sopii maisemaan, kunnioittaa vanhaa, säilyttää viheraluetta, sopii museotoimintaan jne. ja makuja on erilaisia myös. Mielestäni lisäosan ei tulisi tärvellä viheraluetta ja ei myöskään viedä huomiota vanhalta rakennukselta. Sen nimenomaan tulisi tarjota paikka, josta voi ihailla niin vanhaa rakennusta kuin suojaisaa ja viihtyisää sisäpihaa, joka on pieni keidas Mannereimintien varrella.
Toteuttaa olemassa olevaa alkuperäistä muotoilua ja koska ihailen pelkistettyä ja vanhaa tyyliä tämä sopii mielestäni hyvin kokonaisuuteen. Does apply the original design and therefore, as I admire both plain and old styles, it suites the whole well.
Nyt rakennetaan lisäosaa, ei uutta museota. Kansallismuseo torneineen on näyttävä kokonaisuus jota tämä työ kehustää kauniisti. Sopiivanhemman rakennuksen henkeen, olematta mikään replika aijemmista tyyleistä. Vaatimattomaksikin voi joku tietysti haukkua.
Oliko tuomaristo kirjain H, väsynyt ja lannistunut, ja päätti sitten olla tarkastelematta vakavasti kaikkia muita ehdotuksia?
Tämä on ainoa tapa, jolla voin selittää pahoillani, että erittäin raakat ja ehdoton ehdotus (kuten Asuuri ja Kolme Pihaa) tulivat finalisteiksi, kun taas kaikkein ammattitaitoisin ja kunnianhimoisin – X414A – ei. Oppitunti näyttää olevan: suunnittelijoiden menestyksen kannalta ratkaisevaa on nimetä heidän ehdotuksensa alkukirjaimien ensimmäisistä kirjaimista alkaen.
Did the jury come to the letter H, got tired and discouraged, and then decided not to seriously look at all the other proposals?
That is the only way by which I can explain the sorry fact that the very crude and unambitious proposals (such as Asuuri and Kolme Pihaa) became the finalists, while the most professional and most ambitious one – X414A – did not. The lesson seem to be to: the crucial thing for designers’s success is to name their proposals starting with the first few letters of the alphabet.
Mikä se on pihalla? Hautausmaa? Missä ovat ristit? Lohkareissa on kattoikkunat, jotka eivät näe taivasta!
What is that in the courtyard? A graveyard? Where are the crosses? The coffins have the skylights ot see the sky!
Tämä ”MINIMALISTINEN HEVONEN-SHED” -hanke on yksi niistä, jotka halusivat pelastaa sisäpihan, ja ajatteli, että tavoitteena oli tehdä arkkitehtonisia kauhuja. Nämä kirjoittajat leikkaavat kaikki pääkadun puolella olevat puut, tuhosivat sisäpihan seinän, ja laittoivat hyvin yksiselitteisen, liian yksinkertaisen laatikon, jossa oli kaareva katto. Se voi olla hienoa joillakin maaseudun tiloilla, mutta ei täällä Helsingin keskustassa. Minimalismi on kaksiteräinen miekka-tyyli, jota on käsiteltävä hyvin huolellisesti ja joka toimii vain tietyissä paikoissa ja tilanteissa.
This ”MINIMALIST HORSE-SHED” project is one of those that wanted to save the courtyard, and thought that aim justified making architectural horrors. These authors cut all the trees on the side of the main street, destroyed the courtyard wall, and put the very unarticulated, too simplistic box, with the pitched roof, there. It may be fine on some rural farm, but not here in the center of Helsinki. Minimalism is the double-edged-sword style, that has to be handled with a great care, and works only in certain places and situations.
Ei niin kivat oviaukot Manskulle kuin joissain toisissa ehdotuksissa – kaarevuutta tarvittaisiin.
Mielikuvitukseton. Olisi kuin uudelleenrakennettu Kämp, ei aito ainakaan, korvike. Pilattu piha, pompääsit portaat joista tulee Viulunsoittaja katolla -mieleen ( yhdet ylös, toiset alas ja kolmannet huvin vuoksi…).
Nice project !
Parhain ehdotus, joka kunnioittaa vanhaa kokonaisuutta.
I hope this Project will win! Greetings from the Maija Project 😉
puiden kaato on aika huono asia pihan kannalta
Mitä pahaa Manskunpuoleset puut ovat tehneet, että ne pitäisi korvata rakennuksella?
Jos Mannerheimintien puolelta puut kaadetaan, kesäisin tie lämpenee entisestään, se imee itseensä lämpöä, jota sitten asfaltti vapauttaa öisin. Kaupungit, joissa vähennetään puustoa, lämpenevät ja muuttuvat sietämättömiksi. En pidä onnistuneena ehdotuksena, että varjoa, happea ja suojaa antava puusto vähennettäisiin ja se korvattaisiin rakennuksella. Lisäksi puut tuovat turvaa ja suojaa sisäpihalle ja rauhoittavat mieltä.
Sinänsä on haasteellista suunnitella sinne rakennusta, joka sopii maisemaan, kunnioittaa vanhaa, säilyttää viheraluetta, sopii museotoimintaan jne. ja makuja on erilaisia myös. Mielestäni lisäosan ei tulisi tärvellä viheraluetta ja ei myöskään viedä huomiota vanhalta rakennukselta. Sen nimenomaan tulisi tarjota paikka, josta voi ihailla niin vanhaa rakennusta kuin suojaisaa ja viihtyisää sisäpihaa, joka on pieni keidas Mannereimintien varrella.
Toteuttaa olemassa olevaa alkuperäistä muotoilua ja koska ihailen pelkistettyä ja vanhaa tyyliä tämä sopii mielestäni hyvin kokonaisuuteen. Does apply the original design and therefore, as I admire both plain and old styles, it suites the whole well.
Nyt rakennetaan lisäosaa, ei uutta museota. Kansallismuseo torneineen on näyttävä kokonaisuus jota tämä työ kehustää kauniisti. Sopiivanhemman rakennuksen henkeen, olematta mikään replika aijemmista tyyleistä. Vaatimattomaksikin voi joku tietysti haukkua.
Hautausmaako näyttelyn esineille?
Oliko tuomaristo kirjain H, väsynyt ja lannistunut, ja päätti sitten olla tarkastelematta vakavasti kaikkia muita ehdotuksia?
Tämä on ainoa tapa, jolla voin selittää pahoillani, että erittäin raakat ja ehdoton ehdotus (kuten Asuuri ja Kolme Pihaa) tulivat finalisteiksi, kun taas kaikkein ammattitaitoisin ja kunnianhimoisin – X414A – ei. Oppitunti näyttää olevan: suunnittelijoiden menestyksen kannalta ratkaisevaa on nimetä heidän ehdotuksensa alkukirjaimien ensimmäisistä kirjaimista alkaen.
Did the jury come to the letter H, got tired and discouraged, and then decided not to seriously look at all the other proposals?
That is the only way by which I can explain the sorry fact that the very crude and unambitious proposals (such as Asuuri and Kolme Pihaa) became the finalists, while the most professional and most ambitious one – X414A – did not. The lesson seem to be to: the crucial thing for designers’s success is to name their proposals starting with the first few letters of the alphabet.
Rakennuksen ulkomuoto on hieman mielenkiinnoton. Katto myötäilee ehkä olemassaolevia kattoja, mutta ei tässä ole kovin paljoa luovuutta pelissä.
Tällaista muotokieltä löytyy mm. navetoista.
Korkeana rakennuksena se kilpailee liiaksi olemassa olevien rakennusten kanssa.
Tämä ei tuo turisteja Helsinkiin Kansallismuseota katsomaan. Liian varovainen lähetysmistapa koko aiheeseen.
Tämän ehdotuksen hyvä puoli on että se ei ole röyhkeä, vaikka ei olekaan kaunis ja onnistunut.
Mikä se on pihalla? Hautausmaa? Missä ovat ristit? Lohkareissa on kattoikkunat, jotka eivät näe taivasta!
What is that in the courtyard? A graveyard? Where are the crosses? The coffins have the skylights ot see the sky!
Tämä ”MINIMALISTINEN HEVONEN-SHED” -hanke on yksi niistä, jotka halusivat pelastaa sisäpihan, ja ajatteli, että tavoitteena oli tehdä arkkitehtonisia kauhuja. Nämä kirjoittajat leikkaavat kaikki pääkadun puolella olevat puut, tuhosivat sisäpihan seinän, ja laittoivat hyvin yksiselitteisen, liian yksinkertaisen laatikon, jossa oli kaareva katto. Se voi olla hienoa joillakin maaseudun tiloilla, mutta ei täällä Helsingin keskustassa. Minimalismi on kaksiteräinen miekka-tyyli, jota on käsiteltävä hyvin huolellisesti ja joka toimii vain tietyissä paikoissa ja tilanteissa.
This ”MINIMALIST HORSE-SHED” project is one of those that wanted to save the courtyard, and thought that aim justified making architectural horrors. These authors cut all the trees on the side of the main street, destroyed the courtyard wall, and put the very unarticulated, too simplistic box, with the pitched roof, there. It may be fine on some rural farm, but not here in the center of Helsinki. Minimalism is the double-edged-sword style, that has to be handled with a great care, and works only in certain places and situations.